tiistai 25. syyskuuta 2012

9910 katselukertaa tänään - kirosana sen kunniaksi

Lukekaapa nyt ahkerasti harvaan ilmestyviä höpinöitäni, niin saan 10 000 katselukertaa blogiin täyteen;-) Tuntuu jotenkin hieman absurdilta, että sivustoa on avattu niin monta kertaa...

Sen kunniaksi kirosana rakennusalan moraliteetille, taas. Remonttimme aikana se ensimmäinen urakoitsija oli sitten ainoa, joka tuli paikalle silloin, kun ilmoitti alun alkaen. Toki poikkeuksen tästä asiasta tekevät putkimiehemme ja sähköurakoitsijamme, jotka kummatkin ovat hyvin mukavia, asiallisia ja korkean työmoraalin edustajia. Heille kaikille olkoot leipä leveä ja työura pitkä ja maineikas!

Mikäpä sen tunteita nostattavampaa, kun on lapset lämpimästä sängystään revitty aamulla, kaivinkoneen katselulla haalareihin houkuteltu ja sitten kun koko perhe eteisessä urakkansa ennen klo kuutta aloittaneena, hikisenä ja rähmivin silmin on valmiina singahtamaan valkenevaan aamuun, soi puhelin ja ....

Urakoitsija no kaksi teki tepposet, ei vieläkään pihatöitä. No, eipä tässä ole odoteltu pihan muokkausta kuin neljä kuukautta. Se edellinen urakoitsija - päivää ennenkuin piti aloittaa työt kahden kuukauden odottelun jälkeen - ilmoitti lakkautttaneensa koko maansiirtotoiminnan. Sanonko, että on lumi maassa ennenkuin mitään taaskaan tapahtuu.
Perskeles.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Olohuoneessa, osa 3

 No niin, tässä piipun juuressa puuhaillaan nyt sillä viissiin, että tulisijalle tehdään pohjat rakennesuunnittelijan tekemin piirustuksin, eli kun tukiseinämät autotallissa on jo tehty, jatketaan ne nyt sitten tänne ylös saakka, täytetään alunen lecasoralla ja valetaan laatta mahdollista tulisijaa varten nyt tässä vaiheessa sitä takkalupaa hakematta. Ja jos sitten 10 vuoden päästä olisi aikaa, rahaa ja intoa lähteä hakemaan sitä takkalupaa, niin ei tarttis sitten avata taas koko olohuoneen lattiaa. Tarkkasilmäinen ehkä huomaa tässä vaiheessa, että salaperäisesti ihan ilman ponnistuksia ulkoilemassa käynyt palomuuri on tasoittunut ja saanut pintaansa Lakan antiikkilaastin (Ukki kävi kylässä!). Joidenkin vierailijoiden mielestä rustiikkinen tiilimuuri oli kovin ihastuttava, mutta se nyt ei mielestämme sopinut laisinkaan tavoittelemaamme 50-luvun moderninsteriiliin tyyliin. Näin ollen muutenkin pohjoisella puolella sijaitseva pimeä olohuone saa lisää valoa tästä vaaleasta pinnasta.




Kuvissa lötköttävät letkut sijaitsevat vielä avonaisen vessan seinän sisällä. Ne ovat yläkerran vessan vesiputket ja patterilämmityksen putket. Tämäkin seinä sulkeutunee seuraavien viikkojen aikana....Tässä on vielä pohdinnan paikka, millä tämän seinän äänieristys saadaan kuntoon, toisella puolella keskikerroksen vessa ja toiselle puolelle suunniteltu sitä virallisempaa ruokapöytää. Nämä kohdat, joissa puurakenne kohtaa muurin, ovat jotenkin konstikkaita. Tässä rakenne vessasta päin tulee olemaan kaakeli, Kaakeliluja-levy, vaneri, palovilla muuria vasten, muuten selluvilla, jotain ja jotain...Näissä muurille asti tulevissa seinissähän tuo kipsilevy pitäisi pintansa, kun sillä sitä paloluokitustakin on.

Kuvista näkyy purusta lähtevän pölyn määrä. "Työmaakonsultti" oli siis siinä mielessä oikeassa, että olohuone on lyötävä kiinni, ennenkuin muuttoa torppaan voisi edes ajatella. Totta tuo, kun tuolla nyt touhutaan, pölyämisen määrä on melkoinen. Siinäkin mielessä tiivis paperointi puolustaa sijaansa, sillä ei ole kovin kiva ajatus, että läpitunkeva puhuri lykkäisi jostain kolosta tätä huttua koko ajan huoneilmaan.


Ja taas jälleen kerran näissä kuvissa ollaan koolausten parissa. Niihin käytetyt työtunnit ovat aikamoiset ja työ ihan "näkymätöntä".  Emme me suoria lattioita halua, näyttäkää vanha talo, jossa suorat lattiat olisi niin minä näytän teille rintamamiestalon, jossa ei ole rakennusvirhettä....mutta sen verran jämäkät, että voi hyvillä mielin uuden lattian siihen päälle lyödä.



Lautalattian teko etenee kahdella miehellä 20 lautaa päivässä. Lautojen kantamiseen, mittaamiseen, leikkaamiseen, paperoimiseen yms. kuluu tietenkin aikansa, joten 8-10 tunnin päivän aikana metrietenemä ei ole kovin päätä huimaava. Tuo meidän lauta kun on tuota koko pitkää kuusilautaa, joka on kuivunut jo viime tammikuusta lähtien tässä samassa tilassa, on se aikamoista propellia. Yhden laudan paikalleen kampeaminen ei ole mikään pala kakkua, ei uppoa koputtamalla vaan se on kiilattava ponttiinsa. Niinkuin sahalta varoiteltiinkin tilausvaiheessa, kyllä siitä hieno lattia tulee, mutta vaatii tekijältä asennetta.





keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Hyvää synttäriä!

Hyvää syntymäpäivää minulle!



Oli yllätyksellinen syntymäpäivä. Näissä lukemissa ja kiireissä ei ole viime aikoina tupattu enempiä juhlia, ja tänään oli pienimuotoiset yllätysjuhlat ja sitäkin suurempi yllätyspakutti!
Luksusta elämään, elämäni suurimmän yllätyspaketin sisältö:




Rakas puoliso, sukulaisten ja perheeni avustuksella oli hankkinut tällaisen pikku paketin ilahduttaakseen kiireistä ja väsähtänyttä perheenäitiä! Cadel Jolly puuliesi Arosen maahantuomana oli löytänyt tiensä autotalliimme. Olin jo vähän asennoitunut siihen, että kaikki tällainen ylimääräinen luksus jää tällä remonttikierroksella hankkimatta, mutta ihanat läheiseni olivat järjestäneet tällaisen yllätyksen! Tällaisissa tunnelmissa siis:





tiistai 11. syyskuuta 2012

Olohuoneen harsinta jatkuu

Viime viikolla v**tti niin vietävästi. Tällä viikolla...no, ei laatoittajaa, ei tapetoijaa, ei keittiötä, niin mitään edistystä meistä riippumattomissa asioissa. Ja eriväriset kylppärin lattian laatat kuin suunniteltu oli ja sillä tavalla. Ainoa pelastus on ollut viime viikon talkooväessä ja nuoren isännän tsemppiliikkeessä. Taas ISO kiitos vapaaehtoisille ilmaistyövoimaa tarjonneille ystäville ja sukulaisille!


Olohuoneessa jatketaan, perinnerakennusmuusa kävi edellisviikonloppuna tarkastamassa paikat (siitä se masennus sitten lähti) ja kehoitus oli pistää keskikerroksen purut piiloon ja lakata märehtimästä rakenteellisia ongelmia. Kehityskeskustelussa puututtiin myös korjausrakennustyömaan siisteyteen, työjärjestykseen, asiallisen etenemissuunnitelman puutteeseen ja muihin pieniin yksityiskohtiin. 

Suurin kysymys olohuoneen kokoonharsimisessa on ollut haaveissa ollut pönttöuuni ja sen paikka rakennusvirhein kuorrutetun piipunvarren juuressa. Ongelmia ovat teettäneet siirretyt seinät, rakennuslupakysymykset, idioottimaisilta tuntuvat rakennesuunnitelmaehdotukset (lähinnä se, että mikä tahansa ongelma korjaantuu, kun laitetaan vaan tarpeeksi iso liimapuupalkki) jne. Takkaluvan hakuun lähteminen on tuntunut liian vaikealta prosessilta tämän sopan keskellä. Ja toisaalta, olohuoneen kokoaminen takaisin ehjäksi on tuntunut huonolta idealta ilman selkeää suunnitelmaa ja takkalupaa ja siihen liittyviä suunnitteluproseduureja. 





No, konsultilta saamamme suuntaviitan mukaan nuori isäntä on ryhtynyt ehjäämään olohuonetta yksinkertaisimman mukaan. Laitetaan paikat takaisin kiinni, ettei talvi pääse tupaan ja että keskikerroksen pölyäminen saadaan kuriin, jotta päästäisiin tekemään viimeistelymaalauskerroksia pinnoille. Takkalupaa ja pönttöuunia mietitään sitten kun sille on aikaa, rahaa ja energiaa. Eli ei ehkä koskaan. 

No pohjoisseinä se jo kasattiin takaisin aikaisemmin, nyt on ollut vuorossa paperoinnit ja lattia. Lattian kasaamiseen tietenkin vaadittiin lattian koolausten suoristusta ja ehjäämistä, alkuperäisissä koolauksissa oli itä-länsisuunnassa noin kuuden sentin lasku länttä kohden. Siinä olis lasten kiva palloa pyöritellä. Miehet saivat liukumäkeä loivennettua muutamaan senttiin ja sillä mennään. Onhan se kiva tietää mistä kulmasta pyöreät tavarat löytyy. Päivän homma tämäkin, kolmelta mieheltä....




Lattiasta on paikalleen ujutettuna tällä hetkellä 20 lautaa, homma on sinänsä helppo, koska lattia olohuoneeseen lyödään täyspitkästä tavarasta. Ja kun olohuoneen muotokin on yksinkertaisimmasta päästä, mittailuun ei mene aikaa juurikaan. 


Matkaa länsiseinästä itäseinään on kuitenkin sen 10 metriä, joten lautoja saa latoa muutaman. Onneksi on todella tehokkaan oloisia apulaisia!