Pulmakulma 2: Paperointi rintamamiestalossa

Keittiön seinän korjaus etenee siis hyvää tahtia. Purkutöissä paljastuneet rakenteet virittävät taas monenlaisia pohdintoja. Seuraavissa kuvissa näkyy muuten mainiosti mistä on pienet talot tehty, eli ulkoseinän rakenne ja liittymä alajuoksuun. 

 

Seinärakenne sisältä ulkopäin on/ oli seuraavanlainen: 

• Tapettikerroksia
• Puukuitulevy, 12 mm
• Vaakalaudoitus
• Tervapaperi
• Puruväli 10 cm koolauksineen
• Tervapaperi
• Vaakalaudoitus
• Taas tervapaperi
• Ulkovuoraus

 Tulevaisuudessa se tulee olemaan seuraavanlainen, edelleen lista sisältä ulos:

• Paperitapetti
• Makulatuuritapetti tai joissain tiloissa Uulan Into pohjamaali
• 2 kerrosta 12 mm puukuitulevyä limitettynä (tuotemerkki Huokoleijona)
• Paperointi (tuotemerkki Elt -Kraft  VLC+, vesihöyryä läpäisevä verkkovahvikkeinen paperi, huomaa samalla tuotemerkikkä VLC ilman plussaa on vain osittain diffuusioavoin)
• Vaakalaudoitus
• Vanha tervapaperi
• Puruväli koolauksineen edelleen purulla
• Vanhoissa osissa vanha tervapaperi, uusissa paperi - mutta mikä?
• Vinolaudoitus
• Vanhoissa osissa edelleen sama vanha tervapaperi, mutta uusissa?
• Vaakalaudoitus

Tässä listassa paljastuu ongelmakohta, jota olemme pureskelleet kovasti. Papereiden sijoittelu hygroskooppisessa seinässä ja varsinkin uudentyyppisten rakennuspapereiden käyttö. Jokuhan nyt sitten eristää talonsa lasivillalla ulkoapäin pohtimatta juurikaan kastepisteongelmaa, mutta meillä mietitään papereiden vesihöyryn läpäisevyyden suhdetta ja niiden sijoittelua uudessa seinärakenteessa. Alkuperäisessä seinärakenteessahan papereita on ikäänkuin liikaa? Alkuperäiset seinät kuitenkin voivat hyvin ja 50-lukulainen tervapaperi se taitaa olla hieman erilaista tavaraa kuin nykyinen. Nyt kuitenkin mietityttää, ensinnäkin tämä seinien paperoiminen sisältä päin. Tuulitakki on tietenkin tärkeä, siitä lähdetään tässä lisälämmöneristyksessä, eikä eristepaksuuden kasvattamisesta. Tiiviyttä kasvatetaan vielä limittämällä puukuitulevytys. Mutta vaikuttaako se jotenkin vedenkulkeutumiseen rakenteissa? Miten tulisi hoitaa sitten vastaavasti ulkopuoleinen paperointi? 

Keittiön seinän suhteellisen pienialaisessa korjauksessa ulkopuoleinen paperointi hoidetaan nyt ihan tavallisella hygroskooppisella bitumivuorauspaperilla. Mutta suurempipinta-alainen olohuonen seinän korjaus mietityttää. Pitäisikö tässä lähteä perinnerakentamismuusan tielle, eli ei suhteellisen tiukkaa bitumivuorauspaperia eristekerroksen ulkopuolelle vaan joku paremmin vesihöyryä läpäisevä. Vai mennäkö yleisesti käytössä olevaan virtaukseen ja laittaa se bitumivuorauspaperi, nykyversio tervapaperista. Ja paljonko loppujen lopuksi itse asiassa seinän paperoimiset - jos ne kuitenkin tehdään hygroskooppisilla papereilla, voivat vaikuttaa seinän kosteusturvallisuuteen....

Hmmm... tässäpä taas mietittävää iltapuhteiksi.

Lahojen korjausta ja valmistuva Halltex-perinne katto

Ensimmäinen asuintilojen pinta on (melkein) valmis! Olohuoneessa meillä oli Halltex tiililimityksellä, mutta timpurimme käytti omankäden oikeutta ja paukutteli työhuoneeseen levyt kattoon tasaladonnalla. Hyvä niin, koska se miellyttää todella allekirjoittanutta ja jos timpuri ei olisi näin tehnyt, olisin toivonut ne asennettavaksi "samalla tavalla kuin ne aikaisemminkin olivat". Siis meillähän oli Halltex vain olohuoneessa, ja se jouduttiin välipohjalahojen vuoksi purkamaan pois. Muualla oli sellainen vohvelilaatta, vaikeasti korjattava ja siistittävä, kun siihen ei oikein voinut maalata päälle tai muutakaan sellaista siistimistä. Pohjalla Uulan Into pohjamaali, päällä Uulan Himmeää sisäöljymaalia, naulankantojen kittaus Tikkurilan pellavaöljykitillä.

 

Mahtavinta ja pelottavinta on se, kun talolla on palkattua työvoimaa töissä sillä aikaa kun ei ole itse kärpäsenä katossa vahtimassa. Ikinä sinne mennessään ei voi olla ihan varma, miltä oma talo juurikin nyt näyttää. Hienoa on se, että talolla tapahtuu silläkin aikaa, kun me olemme poissa. Ulkopuoleisen työvoiman palkkaaminen on ollut välttämätöntä, sillä nuorella isännällä on vähän kevätkiireitä työssä ja minä hieman heikosti rakennan kun mulla on noi "rakennusmestarit", jotka puuttuvat kaikkiin tekemisiini. Eli mikäli kukaan maksettu henkilö ei auttaisi meitä, asuisimme maailman tappiin saakka liian kalliissa vuokra-asunnossamme ja menisimme konkurssiin alta aikayksikön. Juuri nyt tunnen meidät hyvin onnekkaiksi, koska jotenkin ihmeen kaupalla olemme ilmeisesti löytäneet hyvin erikoislaatuisia rakennusalan ammattilaisia. Toivon, että emme elä missään omituisessa illuusiossa, joka kohta kuplan lailla puhkeaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että hommat luistavat todella hyvin, ja toivomaani suuntaan.

Tiimi on siirtynyt keittiön pariin, siellä on aloitettu lahojen korjaaminen ulkoa ja sisältä. Väärään suuntaan valuttaneet portaikon laho leikattiin pois (Hommaan ryhtyivät mitenkään erityisemmin rakenteita tukematta, jämäkässä kulmassa kun olivat ja vaan kolmen pystytolpan kohdalla. Ja alajuoksu oli noilta kohdin jo niin jauhoa, että se ei kyseisiä tolppia ole kannattanut useampaan vuosikymmeneen kuitenkaan.) Tänään oli jo mallailtu uutta kuusitolppaa paikoillensa. Allekirjoittanut on lukenut kaikkitietävästä rintamamiestalo.fi:stä, ettei tavallista rautakaupan mäntyä kannata tähän tarkoitukseen käyttää (parasta tällaiseen vaativaan paikkaan kuulemma olisi lehtikuusi....).

 Kyytiä olivat saaneet myös keittiön sisäpuolen lahopaikat, eli välipohjat vasat. Niidenkin korjaaminen oli parastaikaa käynnissä. Korjausvaihtoehdoiksi meille tarjottiin erisuunnilta lastoittamista vesivanerilla (syvällisesti vihkiytynyt asianharrastaja), kertopuuta (arkkitehti) ja samaa tavaraa, mitä siinä jo aiemmin oli (kaksi perinnerakennusalan ammattilaista). Puupalkilla siis lähdettiin asiaa korjaamaan. Nättiä näyttää tulevan.

Kellarin iso ylläri

Tänään se vasta yllätysten yllätys löytyi kun menin talolle kersojen kanssa! Kellarissa oli tapahtunut jotain vallan järisyttävää. Viemärinousu oli asentunut mystisesti kellarista keskikerrokseen, ihan tuosta vaan. Ja uskokoon ken kykenee tämän tarinan, mutta mehän siis tapasimme tulevan LVI-asentajamme vasta viime viikolla. Sovimme toki yhteistyöstä, mutta tilanne jäi vähän auki, kun nuo vanhat nousut vielä viime viikolla retkottivat miten sattuu. Sovimme lähinnä, notta soitellaan. Kuluneen viikon aikana en ole mitenkään päin ehtinyt antaa ajatustakaan LVI-sektorille, piippu ja tulisijat ovat kyllä vieneet kaiken huomion. Mutta tästä piittaamattomuudestani huolimatta, viemärit olivat asentuneet kuin itsekseen eilisen päivän aikana! Ilmeisesti oma timpurimme on ilmoittanut LVI -asentajalle, että viikonloppuna on vanhat pystyt hävinneet, saa tulla töihin. Ja asentaja on ihan omatoimisesti, pyytämättä ja ilmoittamatta tullut ja tehnyt meille viemärinalun! Valurautaa on, ei vastaa ihan alkuperäistä monumentaalista putkimallia, mutta kyllä tässäkin mielestäni sellaista veistoksellisuutta piilee, että kelpaa meikäläiselle. Värikin on ihan alunperin mainio, ei tartte maalata!

 

Nuorempi rakennusmestari tarkastaa työn laatua

Piippu, hormit ja ilmanvaihtokysymykset

Lainsäädäntöpuolesta

On ollut hieman vaikeaa löytää yksiselitteisiä ohjeita paloturvallisuuteen, kun emme tienneet MISTÄ pitäisi etsiä...Miksihän, koska kaikesta on selkeästi aivan yksiselitteisesti määrätty ihan laissa. .Netin ihmeellisestä maailmasta ei millään meinannut löytyä tietoa siitä, kuka ja mikä määrittelee paloturvallisuusasioita. Piirinuohooja sanoi, että kysykää muurarilta, sellaisem löytyminen vain otti vähän aikaa. Eikä se muurari niitä ympärillä olevia rakenteita kuitenkaan ehjää. Palotarkastajan olis tietenkin varmaan voinut pyytää paikalle, mutta tässä vaiheessa on syytä suhtautua hieman epäilevästi kaikenlaisiin viranomaisiin, pistävät vielä asumiskieltoon koko mörskän.

Rakentamismääräyskokoelman Pienet savuhormit ohjeistuksessa on ihan tosi selvät detskukuvat kaikista sallituista liitoksista piippuun ja piipun ympärillä olevista asioista. Nyt pitäisi enää miettiä, miten tämä vanhus väännetään tuollaisiin asentoihin purkamatta sitä kokonaan ja rakentamatta uusiksi....

E1

Rakennusten paloturvallisuus määräykset ja ohjeet,

Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta

http://www.finlex.fi/data/normit/10530-37-3762-4.pdf

E3

Suomen rakentamismääräyskokoelma, Pienet savuhormit, Ohjeet 1988

http://www.finlex.fi/data/normit/1937-e3.pdf

Ylipäänsä jos mikä lakipykälä (eli se, miten asiat oikeasti pitäisi raksalla hoitaa) askarruttaa, tietoa voi etsiä täältä, Suomen rakentamismääräyskokoelmasta:

http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1364&lan=fi

Pointtihan tässä jutussa on se, että soveltaa voi, ja "ennenvanhanen" rakennustapa on sitä mitä on. Paljonhan taloja on edelleen pystyssä, joissa näistä nykysäädöksistä ei ole kuultu laisinkaan, mutta on myös monia, jotka eivät selvinneet. On mielestäni syytä ottaa nämä asiat vakavissaan, kyllä kuolemaan johtaneet tulipalotapaukset turhan usein syttyvät näissä rintamamiestalotyyliin rakennetuissa puuvirityksissä. Meilläkin on ihan muutama kuutio 60 vuotta kuivattetua ilmavaa sytykettä. Ei tee mieli lähteä kokeilemaan tällaisella asialla. Ennenkaikkea, tämä aika, vaiva ja työ, puhumattakaan rahanmenosta - nyt yritetään tehdä kaikki niin, että saisimme nauttia tästä kaikesta ihan rauhassa murehtimatta.

Talon keuhkot eli piippu

Piippu lähtee talon kellarista kahdeksanhormisena. Kaksi laitimmaista on koko kiven hormeja, toisessa ollut aikaisemmin saunan kiuas ja toisessa öljypannu. Öljypannun hormi on osoittain putkitettu, ei tiedä miten pitkälle. Piippua kun katolta katsastaa, siellä näkyy pyöreä metallinen pää, alakerrassakin samanlainen. Välimaastosta ei vielä kukaan osaa lausua mitään.

Piippu jatkuu keskikerroksesta kymmenellä hormilla. Kellaria harjan suuntaisesti jakavan kantavan seinän päälle on rakennettu keskikerroksesta lähtien kaksi lisähormia. Tämä käytäntö on kuulemma ollut ihan yleinen 50 luvulla kun tiilistä ja muusta on ollut pulaa, ideana on ollut säästää tiiliä. 

Talossa on ollut aikaisemmin keittiössä puuhella, ostaessamme talon ainoa tulisija oli saunan kiuas. Piirinuohoojan mielestä piippu näytti ihan hyväkuntoiselta, joskin hänen mielestään pelkkä saunan kiuas oli pikkuisen vähän tulivoimaa piipun kuivana ja hyvinvoivana pitämiseen. Tilannetta arvioineiden piippufirmojen näkökulmasta tilanne oli paha ja piippu vaati slammausta, niistämistä, pellitystä jnejnejne

(slammaus=piipun hormin massaaminen laastilla tai vahvistetulla pinnoitteella sisäpuolelta)

(niistäminen= piipun piippuosan, eli katolla olevan töräleen purkaminen ja uudelleenmuuraus, ihan tavallinen operaatio, jolla piippua huolletaan, kun muuta ei enää ole tehtävissä. Piipun katonpäällisen kohtuullinen kunnossapysymisikä 50-100 vuotta.)

(pellitys=se mikä meillä pissii pitkin piipun vartta lumien sulaessa, vesisade havaintoja ei vielä ole)

Koska haaveilemme talon tulivoiman lisäämisestä, katsomme nyt kuitenkin parhaaksi huoltaa piipun mahdollisimman monin tavoin. Slammaus/piikkaus yms. sottatyön on nyt kiva hoitaa alta pois, kun talo on muutenkin pirstaleina, joka suunnasta on helppo työstää samanaikaisesti ja sotkua on muutenkin joka puolella. Sauna tietenkin pysyy puulämmitteisenä, mutta palautamme keittiöön puulieden, joskin pienen, ja varaudumme siihen, että jossain vaiheessa meillä on myös varaa hankkia takka. Voi jäädä unelmaksi, mutta perustustyöt on nyt mahdollista tehdä kohtuullisin kustannuksin, tulevaisuudessä sitten lähes mahdotonta jos paikat suljetaan tätä huomioimatta. 

Paloturvallisuusrikkeet

No niin, kun tätä hanketta on sitten ryhdytty toteuttamaan olemme törmänneet melko moneen rakenteelliseen ongelmaan. Piippua on rakennusvaiheessa käytetty talon tukirunkona, joka tukee kaikkea mahdollista. Yli 30 mm leveä puu ei kuitenkaan saisi koskea piippuun... Tässäpä siis muutama haasteellinen kohta:

Neljä puolikkaan talon levyistä välipohjavasaa kiinnitetty suoraan piippuun.

Ei ns. hiekkalaatikoita, joka puolelta purut menevät kiinni piippuun eikä joka paikassa ole vaadittavaa tiilen levyistä reunusta, kuten tässä keittiön kohdalla purut olivat ihan kiinni piipussa alunperin.

 Palomuuri seisoo keskikantavan hirren päällä.

 Toisellakin puolella kantavan seinän alla oleva kantava hirsi menee kiinni piippuun oikein huolella, osa siitä on oikein rappauksen kanssa läästitty piipun sisään.

Näiden lisäksi kattotuoleista yksi nojaa piippuun, tästä iloisesta rakenteellisesta detaljista on ollut vaikea saada kuvaa. 

Muurarimme totesi, että on todellinen ihme, että talomme on vielä olemassa. Ehkäpä ansio on edellisen omistajan laiskassa tulenkäytössä. Tai koko pytinki on ollut hyvin siunailtu, joka toisessa raakalaudassa on kalan kuvia, Iktyksia. Oli miten oli, henkilökohtainen vakaumukseni tukee enemmän palovillan ja paloturvallisten materiaalien käyttöön. Kaikki rakennusaikaiset luovat ratkaisut huomioiden, ei ihmekään, että näistä saa viikko toisensa jälkeen lueskella uutisista....

Paloturvallisuuden vuoksi hormijärjestelyyn pitää kiinnittää huomiota. Muurarin kanssa päädyimme siihen, että laitetaan kaikki savuhormit niin sisälle piippuun kuin mahdollista, ja kaikki yhteen laitaan. Tämä ei tietenkään piipun tasaisen lämpenemisen kannalta ole optimaalisin ratkaisu, mutta verrattuna koko talon ylikuumenemiseen...

Kun savuhormeja uudelleen organisoidaan, tulee tietenkin pitää sitten mielessä se toimiva ilmanvaihtokin. Eli kaikkiin huoneisiin kaikkiin kerroksiin niitä poistoaukkoja pitää myös olla. Painovoimaiseen ilmastointiin aiomme näet luottaa jatkossakin. Kellarista on 9-10 metriä piipun huippuun, joten uskomme siihen, että se riittää kun saadaan vielä ne tulisijat käyttöön lämmittämään ilmaa. Optiona pidämme mahdollisena huippuimurin asentamista huuvan alle tulevan hormin nokkaan, jos ruuan käryt ei sittenkään sitten tykkää kunnolla poistua. Kaksi ammattimuuraria on meille vakuuttanut, että kyllä se riittää, että ei kannata sitä huipparia heti sinne olla asentamassa. Katsotaan, sanoi kokki kalaa paistaessaan...

Slammaus

Löysimme muurarin/firman täältä etelästä, jolla oli hallussaan sekä pönttöuunin teko, että piipun slammaus. Miehiä on ollut hippasen vaikea saada paikalle, organisointiosastolla parantamisen varaa. Nyt on kuitenkin slammaustyö päässyt alkuun. Sen kustannukset syövät meidän perikatoon, mutta emme oikein viitsi tätä työtä ohittaakaan. Piipustamme tehtiin heti alkuunsa reikäjuustoa! Kääk!

Samalla asennellaan puuttuvia pellityksiä ja tehdään läpivientejä mm. pönttöuunin hormille, jotta se saataisiin paloturvallisemmin piipun keskivaiheille. Hommassa olikin monia yksityiskohtia, joihin piti saada selvyyttä ennen slammausta, hyvä, että muurari oli asiaa pohtimassa eikä joku hormistofirma. Esim. hellalle piti tehdä nuohousluukku, ja piti miettiä käytännössä miten sen nuohous arkisesti hoidetaan. Lisäksi muurarilla todellakin oli kaikki paloturvallisuusetäisyydet hallinnassa, joten samalla tulee mietittyä mahdollisia sisustuspinnoitusasioitakin (esim. saunan katon panelointi jne).

Tekijöitä ruuhkaksi asti

Hurja viikko takana! Karhunpesällä on käynyt aikamoinen sutina, talo on herännyt talvihorroksestaan. Kuten aina, tapahtumien keskipisteessä ei muista dokumentaatiota. Valokuvien määrä on siis vähäinen suhteessa tekstiselosteisiin.

Työhuoneen seinien levytys on valmiina, katto nakuteltu Halltexin perinnelevyillä, seinien saumat liisteröity sanomalehtipaperilla ja kyseessä olevaan tilaan tuli pohjamaalaus koemielisesti Uulan Into - maalilla. Perinnerakentamismuusani kielsi puukuitulevyjen pohjamaaluksen ja Into- maalin käyttämisen "koska vesiliukoisia maaleja ei kannattaisi sotkea mihinkään ja koska siitä ei ole pitkäaikaiskokemuksia eikä maalia saa ikinä, ikinä, ikinä enää pinnasta pois ja joudutte sitten purkamaan levytyksen". Uskon kyllä tämän kaiken, mutta koska epätoivoavuksemme palkatut ammattilaiset käyttävät mielellään tätä työskentelystrategiaa, kokeilkaamme sitä nyt tämän huoneen kohdalla, jotta saisimme joutuisasti valmista jostakin tilasta. Onhan noita huoneita sitten vielä liisteröitävänä ja paperoitavana, eikä tuo talo nyt yhden huoneen maalauksesta pilaannu, kun sen Into-maalin pitäisi kuitenkin olla vesiliukoisuudestaan huolimatta "hengittävää" ja monet muut perinnerakentamisen ystävät ovat sitä kehuneet. Kuudenkymmenen vuoden päästä sitten nähdään....

Samanaikaisesti muualla talossa...

Maalämpöpumppu on siirtynyt sinne, missä sen koti vastaisuudessakin on. Jännitimme kovasti, mahtuuko pumppu kääntymään pystyasentoon uudessa teknisessä tilassaan, epäilimme kääntösäteen olevan liian ulottuvainen. Mutta kas, kaksi ja puolsatakiloinen jääkaapin näköinen pömpeli oli asettunut oikealle paikalleen Seneran kantoavun ja nuoren isännän voimin, samoin kuin pieni pullea puskurivaraajakin. Tekninen tila on mielestäni todella UPEA! Hienot kalkkimaalatut seinät ja veistoksellisen upeat kupariputkitukset. Vesi ja sähkö vielä puuttuu, mutta MELKEIN valmista on. Kaikki on mennyt Seneran suhteen tähän asti NIIN putkeen, vielä viime metrit menossa ja sitten vois jo suositella.

Ja muistutuksena, tämä kuvapari, sama tila, samasta pisteestä, ennen ja jälkeen! Ja me teimme sen, että voi ihminen olla ylpeä, ensimmäinen pykälä alkaa tulla valmiiksi. Mikä valo, mikä valkoisuus!

Putkistosta toiseen. Olemme löytäneet LVI - asentajan. Hallelujaa! Ihminen, jolla on positiivishenkinen suhtautuminen vanhoihin taloihin. Jahka yhteistyömme pääsee käyntiin, voimme lausua tästäkin tapauksesta enemmän. Mutta putkialan ammattilainen, ihminen, joka ei huokaillut meikäläisen "putkien pitää olla kauniisti" -pyynnöille ja LVI- asentamisen esteettisille ja muille laatuvaatimuksille. Hintakin tuntui kohtuulliselta. Ainakin kohtuullisemmalta, kuin sen firman, joka kävi tekemässä pohjaviemärit ja kiskuroimassa meitä aloittelijaidiootteja. 

Kerrottakoot muille tyhmille amatööreille se, että jos kilpailutatte LVI -asentajia, kysykää, mistä kate KOKONAISUUDESSAAN koostuu, mikä on tuntipalkka ja paljonko tarvikkeissa on kate....Tuntihinta ei paljon merkkaa, jos kate onkin tavaroiden puolella. Ok-hinta tarvikkeista on siis palttiarallaa -10%- 20% listahinnosta + alv, EI +10% listahintoihin+ alv.....Oppirahat, tyhmyydestä sakotetaan jnejnejne....

Piippumme on reikäjuustoa. Muurari on aloittanut työnsä, piippu slammataan kaikilta käyttöön suunnitelluilta kanaviltaan ja järjestellään hieman systeemeitä uusiksi. Pönttöuunille, puuhellalle ja kiukaalle tarvitaan tulihormit ja lisäksi putsataan saunan vanha savuhormi kellarispan ilmastointikäyttöön ja slammataan liesituulettimen virkaa tekevä huuvan sisään jäävä hormi. Luotamme vastaisuudessakin painovoimaisen ilmastoinnin voimaan. Vasta jos se osoittautuu tehottomaksi, kokeilemme muita kikkoja, kuten huippari piipun päässä.  Lisäksi slammausta hoitava firma tarkistaa öljypannun käytössä olleen hormin tilanteen ja katsastaa, mikä on kyseisen hormin putkituksen tila. Tämä piippuoperaatio vie meidät totaaliseen vararikkoon, 150 euroa metri. Totesimme vaan, että tämä operaatio on pakollinen, turvallisuus- ja hyvinvointitekijä. Talon keuhkojen huolto ja puolivuosisataistarkastus. Tekijä ei ollut halvimman tarjouksen tehnyt firma, vaan muurari, joka osaa myös pönttöuunibisneksen. Näin ollen hormien paikan on päättänyt alan asiantuntija joka sitten voisi myös huolehtia tulisijamme tekemisestä. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, paloturvallisuus on todellinen haaste!

Uskokoot ken voi, tulosta alkaa näkyä. Mutta vielä tuntuu liian kaukaiselta haaveilla muutosta. Ehkä pian, ehkä pian.

Kalkkimaalaus amatööreille

Noudatin kalkkimaalauksessa Kirjovärien kalkkimaalausohjetta http://www.kirjovarit.fi/maalaus_kalkkimaalit.html ja käytin Domus Classican perinteistä Kalkkimaalia eli kalkkitahnaa http://www.domusclassica.com/tuote/kalkkitahna-10-l/860-057/. Mahtavan näköinen tuli! 

Maali ottaa hieman erilailla kiinni vanhaan säästöbetonipintaan ja uuteen tiilitasoitteella tasattuun pintaan. Olin kuitenkin loppujen lopuksi tosi tyytyväinen kumpaankin. Väri tuli vähän hitaammin esiin tiilitasoitetussa, piti odottaa pari vuorokautta, että lopullinen valkoisuus nousi esiin. Olisiko pitänyt olla vähän kalkkipitoisempi tasoite taustalla, jotta olisi tullut nopeammin peittävämpi pinta?  Periaatteessa saadakseni yhtä kirkkaan valkoisen kuin vanhassa seinässä, olisi tiilitasoitteella vedetty pinta pitänyt kalkita huolellisesti vielä kertaalleen. Niin luulen mä. Uusi hieno rappaus oli kuitenkin niin siisti jo alunperin, että koin sen tarpeettomaksi. Erilainen struktuuri siinä pinnassa kuitenkin on joka tapauksessa.

Aluksi pohjamaalauskerros on ihan pelkkää harsoa pinnalla, kerros kerrokselta se vaalenee ja maalin esiintuloaika on pidempi. Ei siis todellakaan kannata pelästyä tai ihmetellä sitä, että ensin seinä näyttää vain kastuvan niinkuin noissa hyvin selkeissä Kirjovärin ohjeissa neuvottiinkin. Viimeisillä maalauskerroksilla seinä alkoi olla niin kalkkinen, että väri alkoi pyöriä pinnalla ja maalin levitys näkyä paremmin. Mitä tasaisempi tai "tiukkasyisempi" pinta, sitä helpompi maalia näytti olevan levittää ja sitä helpompi työstettävyys.

Työstössä tärkeää oli kunnollinen "suti", useat kerrokset, välikostutukset ja hiertäminen. Eli kunnolla piti hinkata ja pyörittää maali seinään, että pinnasta tuli tasainen. Kävi kuntosalirupeamasta. Varsinkin katon maalaaminen...Uh. Viimeisellä maalauskerralla näki miten maalitahna alkoi pyöriä pinnassa, pinta oli kunnolla kyllästynyt. Pohja- ja välimaalauksessa pinta imaisi maalin niin heti, että vähän ajan päästä oli vaikea sanoa, mikä kohta on jo maalattu. Huolimattoman työn huomasi vasta seinän kuivuttua. Viimeisellä hiertokerralla kuitenkin sain paikattua kohtuudella pinnan tasalaatuiseksi.

OHJEET VASTA-ALKAJALLE VASTA-ALKAJAN LAATIMANA

Välineet: 

Kalkkitahnaa

Kylmää vettä

Paljon ämpäreitä

Mittoja

Iso siivilä

Kalkkihakkuri tai kalkkipensseli, pyöreä ja tuuhea

Tuuhea, pehmeä tavallinen maalipensseli kulmien yms. kapeiden kohtien käsittelyyn

Suihkupullo (kannattaa ottaa sellainen, mihin saa paineen pumpattua, käsikäyttöisessä voi tulla käs kipeeks)

Suojavarusteet:

Kunnollinen hengityssuoja tai kasvosuojus

Silmäsuojus

Pitkähihainen paita

Lippis

Muovihanskat

Maalarinteippiä

Jämäkkä muovipussi

Hommaa ei kannata näköjään ruveta kiireellä tekemään, valmiin pinnan tekemiseen menee useampia päiviä. Periaate on kostutus, hierto, kostutus, hierto jne. kunnes pinnasta tulee peittävä. Kyseessä ei ole "maali" vaan kiviaineksen kemiallinen reaktio, jossa kalkkikiviaines reagoi hiilidioksidin kanssa, joten valmis tulos ei ole näkyvissä heti vaan vasta parin päivän kuluttua.

Kalkkivesi ja tahna ovat emäksisiä ja ärsyttäviä ja kuivattavat ihon ja kirvelevät haavoissa ja rohtumissa, joten kannattaa suojata itsensä. Silmät kirvelevät ihan kamalasti, jos niitä ei suojaa. Ei kannata suhtautua siihen puoleen väheksyvästi, vaikka luonnonmaali onkin kyseessä. Meikä käytti raksahanskoja, niiden päällä kumihanskoja ja sitten vielä teippasin muovipussin ranteeseen - esti maalia valumasta kainaloon ja kastelemasta hihaa.

Ensimmäinen valmisteluvaihe on kalkkiveden kypsyttely. Sitä kannattaakin sitten tehdä saavillinen, koska sitä menee. Sitä tarvitaan itse tahnan laimentamiseen sekä välikäsittelyihin. Välikostutuksia ei kannata jättää väliin, koska ne vaikuttavat lopullisen pinnan kovuuteen ja värinpitävyyteen (näin siis väitetään, henkilökohtaista kokemusta asiasta ei ole). Itse kostuttelin suihkupullolla, pensselillä kostuttaen tulee epätasainen ja kaikki paikat sotkeutuvat. Valmiiseen pintaan hinkkasin mustaa fleecepusakkaa, eikä tosiaankaan sotannut, joten paikkansa varmaan piti tämä neuvo.

Pohja kostutetaan kunnolla päivää ennen duunien aloittamista. Näin ollen kalkkivesi pitää tehdä vähintään kaksi päivää ennen kuin luulee aloittavansa maalaamisen. Piloille se ei mene, joten liian aikaisin sitä ei voi tehdä. Pohjamaalaus ohuella vesilitkulla, joka vaan aavistuksen verran valkaistu kalkkitahnalla. Kannattaa yrittää levittää sitä tasaisesti, mitä huokoisempi seinä, sitä nopeammin se imaisee "maalin". Siitä sitten päivä ja käsittely, näytti tosin tulevan ihan hyvä vaikka vähän nopeuttikin tahtia. Tasaisen pinnan saaminen vaan on vähän haasteellisempaa, kun se valkoisuus tosiaan tulee esiin aika hitaasti. Maaliseosta aina vaan joka kerralla vahvistetaan, eli tehdään siitä kalkkisempi. Itse tein kirjovärien ohjeen mukaan suhteet ja hyvät tuli!  Maalin tekemisessä siivilä on ehdoton, tahnassa itsessään on isojakin stemuja mukana.

Tärkeää on olla sitkeä ja hiertää maali pyörittävin liikkein alustaan. Ihan Karate Kid meininki;-) Pinnasta tulee tasainen ja kalkkia menee kaikkiin koloihin. Maalilla on loppupeleissä siis tasoittavakin vaikutus, jos saa hierrettyä kunnolla voimalla kaikki kolosetkin umpeen. Kulmien tekemisessä suti vaikutti liian isolta, niissä käytin apuna tavallista maalipensseliä. Joka kohtaan pitää saada maalia, pinta ei anna armoa. Maltti on valttia.

Kellarimaalit

Yritin tänään päästä sisään kalkkimaalin jännittävään maailmaan. Ilmankos sisustuslatekseista on tullut niin suosittuja, hieman työläämpiä nämä perinnelitkut. Saas nähdä mikä on loppujen lopuksi tulos....

Ensin tehdään kalkkivettä kalkkitahnasta. Sitä seisotetaan pari päivää, jotta kirjastuu ja kyllästyy kalkilla ja pintaan tulee "hutua". Seinät kostutetaan tällä emäksisellä tavaralla ja odotetaan seuraavaan päivään, jolloin tehdään pohjamaalaus ohuella  kalkkitahnasta 10% ja kalkkivedestä tehdyllä "pohjamaalilla". Sitten taas odotellaan (odottelen siis seuraavaa päivää). Sitten jatketaan työstöä yhä vahvemmalla litkulla. Saas nähdä, millainen on lopputulos. Ohut pohjatyö näkyi hentona vaaleana utuna.

Lattiassa mentiin toiseen ääripäähän: siinä luotamme uusimpaan teknologiaan. Kestää trukit ja ajoneuvot, luovuttaa vesimolekyylejä, hartsikovete. Nyt pitänee varoittaa: seuraavat kuvat sisältävät tuotesijoittelua;-) Tuli kiiltävä, nyt vaan peukut pystyyn, että kuivuu ennen tiistaita, jolloin tulee maalämpöpunpun asentajat. Voi tehdä noissa olosuhteissa hieman tiukkaa, melko kylmä lattia, ja märkäkin vielä. Onneksi on diffuusioavoin maali ja alaspäin kuivuva laatta.