Annetaan 70- luvusta tykkäävälle ihan ilmaiseksi, jos tulee hakemaan pois...

Järeä lastulevyinen kirjahylly. Tukeva ja muuten siisti, mutta etulaidassa alhaalla lohkeama, ei haittaa vetokaappien toimintaa.

Lamppu ja perinteinen televisiotaso, tulevaisuuden antiikkia.

Muhkea tukipalkki ja märkä pohjoisseinä

...siinäpä siis edellisen viikon hyvät ja huonot uutiset.

Olohuoneen lattiaa on purettu nyt siten, että pääsin (ihan itse, jee!) tutkimaan alajuoksuja ja seinän tilaa lattiantasosta. Olen pelännyt koko ajan juurikin tämän seinän kuntoa kovasti ja huonoltahan se tosiaankin näytti. Syyt virinneisiin pelkotiloihin olivat:

- kuoriutuva vääränlainen ulkomaali, jonka alla pintahometta laudoituksessa

- pakkasella huuruuntuva ikkuna, muissa huoneissa ei ikkunan väliin keräänny huurua/ kosteutta

- naapureiden kertomukset katon lämpövuodosta, isoja tiputtelevia jääpuikkoja ollut viime talvena sillä seinustalla

- pohjoissijainti

- seinustalla kasvanut isoja koivuja, jotka kaadettu muutamia vuosia sitten.

Raakalautalattiaa purettiin olohuoneesta talon keskivaiheilta, hajuaistin osoittamasta paikasta. Näet kun ulkoseinän puukuitulevytys poistettiin, alkoi puhuri huiskia lattian tasolla oikein kunnolla ja toi herkkään nenääni hentoa multaisaa tuoksua.

Kun raakalaudoitus oli poissa, seinänvierustalta patterin vierestä aloin poistella lattiapuruja ja ureavaahtolaattoja, sitä on aikain saatossa pursotettu antaumuksella ympäri taloa. Ei siitä kuulemma mitään haittakaan ole, josko mitään varsinaista hyötyäkään.Kuvassa näkyvä valkoinen hutu on juurikin tuota vaahtoa, ei mitään orgaanista kasvustoa.

Kun pääsin alajuoksun tasoon, kaivelemaan seinästä puruja asia varmentui. Purut ovat märkiä, ja hieman tummuneita. En saanut oireita niitä käsitellessäni, joten mitään ikävämpää ei siinä kasva, mutta onko lahottaja jo pesiytynyt seinän koviin puuosiin, sen tulemme näkemään kun asiaa enimmässä määrin päästään tarkastamaan.

 

Olen sormet syyhyten odottanut, että koska purkutöissä päästään siihen vaiheeseen, että pääsisin tutkimaan seinää tarkemmin. Nyt sitten jännätään, miten laajoihin korjaustöihin seinän kanssa päädytään. Mielessä siinteleviä kunnostusvaihtoehtoja, riippuen yhä etenevien tutkimusten tulosten tolasta:

- Poistetaan vääränlainen ulkomaali ja toivotaan parasta

- Imetään purut seinän sisältä, annetaan laudoituksen kuivua kun vääränlainen ulkomaali poistettu ja tungetaan uutta puhdasta purua ullakolta.

- Puretaan koko *** ulkoapäin ja rakennetaan uudestaan, siinä vaiheessa mietitään mahdollista märkäpuhallettavan sellueristeen laittoa seinään.

No, onneksi arkeologisissa kaivauksissa löytyi piristekin. Nyt ei tarvitse enää pelätä ilmeisestikään autotallin katon romahtamista, koska purun seasta lattiakoolinkeja kannattelemassa olikin muhkea n. 20 cm*30 cm betonipalkki. Kuuden senttimetrin laatta onkin kuulostanut aika heppoisalta....Kunnostustöiden edetessä selvinnee, meneekö se koko kellarin kattolaatan poikki, vaiko kantavalle väliseinälle saakka ja onko niitä enemmänkin, kuin vain talon keskivaiheilla. Erityisesti odotamme mitä löytyy lattian alta kaavaillut takan paikalta. Palkista ei tietenkään tullut otettua kuvaa....

Väliaikaiset portaat ja keittiön purkua

Huu, meidän blogilla on ensimmäinen ihan ulkopuoleinen virallinen jäsen! Olen todella otettu, että joku muukin kuin oma äitini lukee höpinöitäni. Tervetuloa Koivurinteen rouva, ja kiitos kivoista kommenteista! Kaunis, kaunis blogi sinulla. Tämähän on jännittävää, alkoi heti tulla paineita;-)

Kiitos viikonlopun talkooapulaisille, saatiin väliaikaiset rappuset ja salaojituksen tieltä evakuoidut luumupuut istutettua. Saapa nähdä ottivatko nokkiinsa vai lähtevätkö vielä keväällä kasvamaan.

Portaista tuli hyvät ja tukevat ja ennenkaikkea, ne saa nopeasti laitettua kahteen osaan ja siirrettyä lahoakin lahomman keittiön seinän korjauksen tieltä ja koottua kätevästi takaisin.

Viime viikon saldo oli muilta osin heikonlainen, koska nuori isäntä oli kiireinen maallisten tavallisten töidensä kanssa. Kiireidensä ohella hän kuitenkin jumppasi tulevan teknisen tilan ja saunatilat tyhjiksi talokauppaan kuuluneesta polttopuuarsenaalista. Siinä olikin yhdelle miehelle kantamista ihan kokonaisen työpäivän tarpeiksi:

Saihan isäntä hankittua myös professionaalin näköisen työmaakeskuksen, jota vaarallistakin vaarallisemmat käsiin murenevat pistorasiat edellyttävät:

Tänään taas oli varsin työteliäs päivä kaikin puolin, kiitos armaan äitini tarjoaman lastenhoitoavun (onpas paljon saatu jeesiä, mahtavaa!). Yläkerran makuuhuoneiden tavaroiden inventaario nytkähti vauhdilla eteenpäin, paljon mukavaa säästettävää, mutta myös paljon roskiin menevää, ei niinkään kierrätettävää:

 

 

Tällä merirosvolipulla leikkinyt lapsi on jo eläkeläinen;-)

Sitten kiintoisaan keittiönpurkuprojektiin....

Keittiö on talon yksi haasteellisimmista kohteista, koska se muodostuu kahdesta osasta - ruokailutilasta ja läpikuljettavasta keittokomerotyylisestä tunnelista. Visioimme alunalkajeen näiden kahden tilan välistä seinää purettavaksi, koska olemme keittiötilan suurkuluttajia. Vaikkakaan emme haluaisi talon henkeä/ pohjapiirrustusta muutella liiemmälti, olimme halukkaat tähän ratkaisuun, koska perheemme enimmäkseen elää keittiössä. Rakenteita tunteva insinööri torppasi tämän ajatuksen kertomalla meille, että seinänpurku vaatisi suurehkoa palkitusoperaatiota. Näin ollen olimme taipuvaisia taittumaan olemassaoleviin raameihin. Suunnitelman suunnaksi muuttui vain siivota keittiön rakenteita ja avata tilojen väliin lasten valvontaa varten aukko. 

Nuori isäntä ryhtyi purkamaan ja löytyikin syitä siivota: hiirenpesiä ja likaisia työtakkeja keittiön seinien välissä - yök! (Aikaisemmin löytynyttä: kyljys 70-luvulta tiskialtaan takaisissa polyuretaaneissa). Vinkki: kannattaa välttää pintaremontoituja asuntoja, yllärit kaupanpäällisiksi....y-y-y-yyyhh...

Kiinnostavaksi asian teki se, että purkuhomman edetessä kävi ilmi, että seinärakenne ei olekaan alkuperäinen. Joku onkin aikaisemmin remontoinut tätä kantavaa seinää välittämättä mistään turhanpäiväisistä rakenteita tuntevista lujuuslaskijoista ja rakennesuunnittelijoista. Näin on siis oviaukkoa aikaisemmin levennetty: pystytuki poikki vaan niks naks, ja oviaukko suuremmaksi riks raks.

Kiinnitä huomiota jännittävään kantavaan ovenkarmiin....mitähän tälle nyt sitten oikein pitäisi tehdä? Uudempi sijaispalkki kantavassa seinässä kun on siinä aiotun kurkistuluukun kohdalla, ja seinän rankka palkitusoperaatio kyseenalaistui juurikin tämän kiintoisan tukevan ovenkarmin vuoksi. Tässäpä pähkinää pohdittavaksi tuleviin suunnitteluiltamiin. Mikä niissä vanhoissa taloissa nyt on sitten siis sitä "alkuperäistä"? You never know....

Lattianalunenkaan ei näyttänyt kovinkaan siistiltä, kuivalta ja homeettomalta kylläkin. Tässä joutuu kyllä hygieniasyistä vaihtamaan purut, ja viemärinkunnostus töiden ohessahan se meneekin ihan luonnostaan muutenkin.

Purku levisi entisen televisio/ kirjastotilan, tulevan virallisen illanistujaishuoneen puolelle. Ruma, synkkä levykatto saa lähteä ja tilalle tulevat sitten joskus olohuoneen tyyliin vanhat perinteiset Haltex-levyt.

Ja taas on siivottavaa. Tänään aikaisemmin niin siisti ja tyhjä illanistujaishuone/virallinen ruokailutila on taas kuin pommin jäljiltä. 

Piikkausta kjellarissa

Eläköön miestyövoima!

Kun mimmit on poissa, on miehillä Makita. Kyllä lähti seinät sutjakasti, kiitos voimamiehille!

Ennakko-odotus oli, että jos vaikka siitä öljysäiliön ympäriltä seinä saataisiin pois, hyvä olisi. No niin pojat sen piikkasivat ja tekivät meille kodinhoitohuoneen/ saunakammarin sekä kaupanpäällisiksi vielä yhden oviaukon laajensivat (dilemma: miten kantaa 62 cm leveä pakastearkku ulos 58 cm leveästä ovesta?) ja saunasta mineriittilaatan irroittivat kiukaan päältä (asianmukaisesti varautuneena) ja katon purkivat! Reipasta menoa, sanon minä.

Kas tässä bodausnäytteet tältä viikonlopulta 12.11.

Tässä seinä, joka jakaa kellarin. Se ei ole alkuperäisissä piirrustuksissa, se vaikuttaa tiiliseinältä, sen oviaukko menee kattoon saakka ja rakennesuunnittelijainsinööri tarkasti sen pikaisesti: se ei siis ole kantava seinä. Heippa vaan seinä!

Tiiliseinähän se oli, kevytrakenteinen sellainen. Kas, voimamies ja moukari!
Nyt on tilaa ja avaruutta!

Tähän tilaan tulee meille monitoimihuone, jonka toisella laidalla hoidetaan pyykkihuolto (pyykinpesukone, kuivatuskone, siivouskomero yms.) ja toisella laidalla riisutaan vaatteet ja chillataan saunan jälkeen. Takka puuttuu, mutta viinihyllykkö ja jääkaappi lienee saadaan;-)
Olen hyvin innoissani tästä käänteestä!

 Sitten se omituinen tapaus:

No eihän se mahtunut siitä oviaukosta, ei sitten millään. Mistä pirusta se oli sinne ilmestynyt, kellarin elämää jyrkemmästä portaikostako? What??

Piti sitten rikkoa se hieno asbestipalo-oven karmi....Pakkohan se oli. Täytyy sanoa, että pakastin vaikutti karmeja tuoreemmalta? Onkohan se kasvanut sitten taloon muutettuaan? Tämä ratkaisi myös sen jännityksen, mahtuuko maalämpöpömpeli muuttamaan sisään uuteen tekniseen tilaan. Nyt mahtuu.

Sitten päästiin vasta varsinaiseen aiheeseen, eli öljysäiliön suojauksen piikkaamiseen:

Autotallin perä, eli nykyinen/entinen 3000 litran öljysäiliön paikka ja vanhan isännän romuvarasto, tuleva hyvin tarpeellinen askartelu- ja remontointitila (eräillä kun sattuu olemaan esimerkiksi 9 ison ikkunan [siis aukon eli kaksi ikkunaa per aukko] kunnostus sekä päälle vielä neljä söpöä pikkuikkunaa sekä kuistin ikkunat tietenkin ja yläkerran aulan ikkunat, eikä tietenkään pidä unohtaman kellarin pikkuikkunoitakaan...huh hengästys.... ja kaikki muu vastaava askare, jota talon ylläpitoon kuuluu).

Ja tsadaa!

  Seinä on poissa. Öljysäiliö saa lähteä.

Vielä tosin on 750 litraa öljyä jäljellä, että kyllä silläkin vielä hetken lämmittäisi. Tammikuussa kuitenkin porataan maalämpökaivo ja toivottavasti maaliskuuhun mennessä talo lämpenee sähköllä maapalloavusteisesti.

Ja sitten vielä purkutalkoiden bonuksena saunan katto lähti viuh vauh!

 Bitumoinnin asbesti- ja kreosoottivastauksia odotellaan. Katsellaanpa sitten miten saunan loppu purkutöihin pitäisi suhtautua. Kiukaan päällisen mineriittilevyn pojat ottivat irti ja purkivat paneloinnin sen siliän tien tällä kertaa.

Lopuksi vielä törrötin eli maalämmön sisääntulo kuistinalaisessa "teknisessä tilassa", vanhassa puuvarastossa. Sen kävivät miehet poraamassa viime viikon keskiviikkona. Osuivat sitten päänkokoiseen graniitinlohkareeseen, niitäpä kun tuolla säästöbetonin sisällä mukavasti möllöttelee. Ensi viikolla odotamme tähän tilaan soodapuhallusmiestä Uudenmaan soodapuhalluksesta tekemään koepuhallusta, että nähdään miten nättiä jälkeä sillä saadaan aikaiseksi.

Salaojitus - ja valmista tuli!

Salaojitus tuli valmiiksi jo alkuviikosta! Mahtavaa! Säät suosivat ihan käsittämättömällä tavalla, ei satanut vetta kahteen viikkoon, mikäs älyttömän hieno marraskuu salaojituksen tekemiselle. Pakkanen iski viime yönä, joten routaisesta maastakaan ei ollut vaivaa. Nyt on Isodräniä maanalaisissa osissa, sovellettuja muoviliipakkeita, salaojaputket, sadevesijärjestelmä, hifistellyt valurautakaivonkansilla. Ei kelvannut rumat muovitötteröt. Tämmöiset ränninaluskaivot pistettiin, pyöreät. Katseltiin näitä itsekin netistä, mutta Konekauhan Tuomo ystävällisesti emännän toiveiden mukaisesti teki työnsä hyvin ja löysi nämä itsekin korvaamaan normaaleita töröjä.

 Lähde ja saatavuus: http://www.jupalco.com/omakoti.html.

Konekauhan kaverit tasoittelivat pihan raakaversioksi, palataan asiaan keväällä muotoilun merkeissä ja kaivellakin täytyy lisää, kun saadaan pihavalaistus mietittyä ja muut sen semmoiset kuviot pohdiskeltua. Jonkunnäköistä pengertä täytynee laittaa portaiden vierustalle suunnitellun liuskekiviterden alle, että pysyy ja autotallin viereinen jyrkähkö penger vaatii varmastikin portaita tai perustusta ettei lähde valumaan. Mutta antaa maan asettua talven yli ja suunnittelun edetä paremmille vesille.

Talon seinustan maantaso pyrittiin pitämään mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Jonkun verran korotusta oli aivan pakko tehdä, että saatiin edes jonkinnäköistä kaatoa aikaiseksi seinänvierustalta poispäin. Kuvassakin näkyvä ylärinteen puoli oli melkoisen haastava, eikä mitään mahdollisuutta kolmea metriä etääntyvään kaatoon ollut, tässä joustettiin myös tien puolelle jäävän tonttiosuuden suhteen. Kaadon saadaksemme olisimme joutuneet poistattamaan vanhan käytöstä poistetun ja aikoja sitten hiekalla täytetyn öljysäiliön ja valtavia vanhoja kantoja useamman kappaleen sekä teettämään ison pengerryksen tietä vasten. Ei täytä nykyaikaisia rakennusmääräyksiä, mutta eipä niin juu moni muukaan asia tällä tontilla.

Muitakin iloisia käänteitä. Ratkaisu talon väärään, laudoitusta homehduttavaan ja hilseilevään maaliin on löytynyt ja se on soodapuhallus, esim. http://www.suomensoodapuhallus.fi/soodapuhallus.html! Sama ihmekäsittely tehdään kellarin sisäseinille, että saadaan vuosikymmenten likakerrostumat ja biomateriaalit irti niistä ennen rappausta tai rivinteerauksen sisään jäämistä. Hommeli on ikäänkuin hellävarainen hiekkapuhallus, mutta ruokasoodalla. Kätevää, ympäristöystävällistä. Kellarin 90 neliötä, kaikki seinät päivän työ n. 900 euroa ja koko talon puhaltaminen irti ikävästä maalipeitteestään noin 3 päivää 2000-3000 e. Hiiteen rapsuttaminen, soodapuhallus se on! Sen avulla voi poistaa esimerkiksi vain heikkolaatuisen vesiliukoisen talomaalin, joka ei kestänyt vanhalta isännältä nuorelle isännälle vaan vain 2 vuotta ja jättää alapuoliset vanhat tiukassa olevat oikeat öljymaalikerrokset.

Kutterinlastua, lisää kutterinlastua

Omistamme kuutioittain, kuutioittain äärimmäisen kuivaa, mehevää kutterinlastua. Olemme sijoittaneet kaiken maallisen omaisuutemme (ja tietenkin myös rutkasti pankin rahoja) sahanpuruun;-) 

Tähän astisten kaivausten perusteella, iloksemme voimme todeta, että se on ollut epäonnisten ulkoportaiden vierustaa lukuunottamatta ihanan puhdasta ja kuivaa. Tähän asti tarkasteltu olohuonetta, ja välipohjaa ullakoilta sekä kärkikolmiota. Ei kipinöintiä näissä tiloissa kiitos. Ei ole katto vuotanut, sen verran on rapsakkaa!

Kyseiset kuvat olohuoneen lattiasta. Ko huone on salapoliisitutkimuksissa arvioitu kovin kylmäksi ja vetoisaksi (vihje 1: kun kävimme tutustumassa taloon ensimmäisen kerran, oli koko olkkarin lattia vuorattu neliösentilleen erilaisilla matoilla, vihje 2: lämpöeristystä on yritetty parannella ns vanhanaikaisella ureavaahdolla seinästä ja seinänvierestä). Syy lienee se, ettei lattiassa ole minkäänlaisia tuulitakkeja ja alla on talviaikaan lähestulkoot pakkasen puolelle vajoava autotalli. On meinaa hengittävyyttä vähän turhankin kanssa, 6 cm betonilaatta, puru ja raakalauta, vanha lino päällä. Voipi tuntua viileältä. 

Suunnitelma: raakalaudoitus irti, alajuoksujen tarkastus, paperoinnit kuntoon, ehkäpä huopaa (olen kuullut huhua, että se tekee lattiasta äänettömän ja auttaa myös tuulensulkuhommeleissa) ja uusi laudoitus, pintakäsittely ja valmista on! Toivottavasti sokkelin ulkopuoleinen lämmöneristys ja alakerran lattialämmityskin tekevät tehtävänsä myös tässä kerroksessa!

Kinkkinen kysymys on se, että tarvisikohan se paperointi tai vastaava olla siellä purujen allakin, sillä piruko nuo purut kaikki kaivelee ylös ja laittaa paperoinnin sen alle....että joku mestari vois käydä sanomassa, että kyllä se riittää kun päälle laitetaan!

Keittiön puruista voikin sitten saada erityyppisiä kuvia, kun ne hienot portaat ovat lorottaneen vuosikymmenet vettä siihen suuntaan. Jännityksellä odotamme myös keskikerroksen vessan alustaa.

Tuoteselosteesta...

Ja kuten alkaneekin käydä selväksi, on tämän blogin tarkoitus todellakin olla lähinnä remonttipäiväkirja. Aiomme tässä keskittyä henkilökohtaisiin päiväkirjamerkintöihin remontin teknisistä ratkaisuista ja ajallisesta jatkumosta - lukekoot se jota kiinnostaa...Pitkiä jaarituksia ja itselle tärkeitä yksityiskohtia ja käänteitä luvassa. Motivaatio tälle blogille on siis oikeastaan vaan pitää itselle remonttipäiväkirjaa, että sitten huuruisen vuoden jälkeen tietäisi, mitä sitä on oikeastaan tehnyt ja tilannut....

Taloja katsellessa tulin kauhistelleeksi sitä, että koko omaisuuden nielevä ostos, (joka vaikuttaa kaikin puolin hyvinvointiisi, terveyteesi, talouteesi yms) pitää tehdä parin tunnin pohjalta, pelkällä mutu-, fiilispohjalta. Talolla on vähemmän tuoteselostetta kuin margariinipaketilla. Autoa saa koeajaa mielin määrin, mutta TALO...koetappas vaikka näytössä pyytää testiyötä: miten nukuttaa, onko kummituksia, kulkeeko henki aamulla?

Tuoteseloste? No, tästäpä talosta sen näkee melko selvästi: 

...se on puuta, pahvia ja bitumia....

...se on rautaa...

...se on sementtiä...

...no on se vähän lahokin...

MUTTA ENNEN KAIKKEA:

...se on todellakin puuta, kaikkialta....

 ...ajankohtaiset uutiset tulevat mukana....

...ei ole piilovirheitä, on vaan ilmiselvää epämukavuutta...

...ympäröivä maailma näyttää kauniilta sekä maisemiensa puolesta, että kauniiden alkuperäisten aaltoilevien ikkunalasien ansiosta...

 ...kesämökki ja koti samassa paketissa...

...ympärillä on omaa tilaa, omppupuita, luumupuita, marjapensaita ja istutuksia...

...tilaa, tunnelmaa, ilmavuutta...

...se on pysynyt siinä jo vuodesta 54 (yllättävän pienin vaurioin)...

Oma tupa, oma lupa.

Se on meidän ja sen kanssa pitää elää, hyvässä ja pahassa.